Hae
Koti Kumpulassa

Toivepostaus: Kuinka jakaa huomio neljälle lapselle?

 

Tästä aiheesta minulta on kysytty useaan kertaan postausta ja nyt vihdoin tästä kirjoitan. Kuinka jakaa huomio neljän lapsen kesken niin, ettei kukaan jää siitä paitsi? Mun mielestä on ihan selvä juttu, että kun on useampi lapsi, joutuvat he jakamaan vanhempiensa huomion. Mutta vanhempien tehtävänä on sitten jakaa se huomio tasaisesti kaikille niin, ettei kukaan jää siitä paitsi. Välillä musta ainakin tuntuu, että venytän itseni ihan äärirajoille, jotta kaikki saavat huomion, mitä tarvitsevat ja ansaitsevat.

Mä oon ajatellut asiaa aika paljon, ihan niin kuin moni muukin usean lapsen vanhempi. Ja mun mielestä jo se, että asiaa ajattelee ja, että se on mielen päällä vähän väliä, auttaa huomion jakamisessa tasaisesti. Ihan varmasti silloin kun alitajunnassa on ajatus siitä, että täytyy muistaa huomioda kaikkia lapsia tasaisesti päivän aikana, toteuttaa sitä huomion jakamista jo huomaamattaankin. Jos asiaa ei edes tiedostaisi tai ajattelisi niin helpomminhan se jäisi kokonaan sivuun.

 

Saunomista, tyttöjen juttuja, saippuaa ja Pokémonia

Tietenkään siihen ei nyt ole ihan kokonaan luottaminen, että kyllä huomion jakaminen hoituu itsekseen kunhan vain asiaa ajattelee! Mä teen ihan tietoisia, pieniä juttuja arjessa ja yritän ainakin saada sitä huomiota jaettua lapsilleni. Sellaisia viime aikoina on ollut esimerkiksi saunominen vuoroviikoin kahdestaan lasten kanssa. Tytöt ovat sen verran eri ikäiset, että niiden kanssa on ihan erilaiset jutut kun istutaan saunan lauteilla, pojasta puhumattakaan ja vauva nyt ei vielä ole saunaringissä mukana!

Sitten koitan aina vuorotellen tehdä lapsille mieluisia juttuja kahdestaan. Sellaisia ovat viime aikoina olleet esimerkiksi saippuan teko nelivuotiaan kanssa, hiusten värjääminen koululaisen kanssa ja Pokémon Go:n pelaaminen eskarilaisen kanssa. Niitä tehdään ihan kaksin, ilman sitä, että sisarukset häiritsevät! Nämä jutut vaihtelevat aina sen mukaan, mitä lapset tykkäävät milloinkin tehdä. Nyt viime aikoina ollaan pitkälti menty saunomisen lisäksi noilla edellä mainituilla jutuilla, eikä ne vaadi kovinkaan paljoa.

Nämä jutut, joista kirjoittelin, vaativat tietty toteutuakseen sen, että mies hoitaa muut lapset sillä välin kun vietämme kahdenkeskeistä aikaa. Sitten niiden juttujen lisäksi pidän huolen, että joka päivä keskityn pienen hetken vain yhden lapsen jutuille kerrallaan ja kuuntelen lasta aina kun hänellä on asiaa. Juttelen yhden lapsen kanssa päivän kuulumiset kerrallaan ja silloin en keskity muiden lasten juttuihin. Huomioin herkästi myös, jos lapsi vaikuttaa vaisulta tai surulliselta ja silloin jutellaan.

Koululaisen ja eskarilaisen kanssa jutut ovat erilaisia kuin kotihoidossa olevan nelivuotiaan. Hänen kanssaan jutellaan yleensä siitä, mikä on ollut päivän aikana kivaa ja hänhän saa jakamatonta huomiota päivisin sillä välin kun vauva nukkuu ja isommat ovat koulussa. Silloin teemme kaksin niitä juttuja, joita hän haluaa. Sellaisia ovat yleensä palapelit, lautapelit, piirtelyt, saippuan teko ja välillä ihan vaan telkkarin katselu.

Vauva on vielä vauva, ja hän osaa pitää huolen, siitä, että saa huomiota. Helpostihan se meinaa mennä vauvan kanssa niin, että varsinkin vaativa vauva ottaa huomion itselleen ja isommat lapset jäävät vähän vähemmälle. Tietenkin vauva tarvitseekin hoitoa enemmän, mutta huomiota pitäisi mun mielestä muistaa antaa myös niille isommille lapsille. Helppoa se ei aina ole kun on ihan poikki, mutta mä oon todennut, että huomion antaminen ei vaadi mitään isoja tekoja tai juttuja! Arjen pikkujutut ja yhteyden säilyttäminen riittää hyvin.

Ihanaa viikkoa!

 

-R

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *