Hae
Koti Kumpulassa

Lapsettomuus on kulkenut myös meidän matkassa

 

Lapsettomuus on koskettanut osittain myös meitä, vaikka meillä neljä lasta onkin. Sain hedelmättömyysdiagnoosin vuonna 2009, pari päivää ennen meidän häitä, ja lääkärin sanoin oli hyvin mahdollista, että en koskaan tulisi raskaaksi spontaanisti. Raskaaksi tulo olikin sitten suoranainen ihme ja pakko myöntää, että sen jälkeen en oikein osannut edes pelätä, että taas kerran lapsettomuus, tällä kertaa sekundaarinen, kolkuttelisi nurkan takana.

Toisellakin kerralla selvittiin reilun vuoden kestäneellä yrittämisellä onneksi. Kolmannen kerran tulin raskaaksi tosi nopeasti, ensimmäisestä kierrosta, ja se olikin jännä juttu, sillä olin jo valmiiksi asennoitunut siihen, että jälleen kerran yritetään ainakin se vuosi. No, ei tarvinnut, vaan tärppäsikin nopeammin kuin ikinä olis voinut toivoa. Se tuntui ihan uskomattomalta kahden suht pitkän yrittämisen jälkeen.

Sitten päätimme alkaa yrittää neljättä ja ajattelin salaa, että sehän onnistuu nopeasti kun edellinen tärppäsi niin hyvin. Vähänpä tiesin. Melkein vuosi yritettiin ja tulin raskaaksi. Sitten 11. viikolla koimme suuren surun kun raskaus meni kesken. Jatkoimme yrittämistä ja sitten seitsemän kuukauden päästä tulin uudestaan raskaaksi. Tällä kertaa saimme vauvan syliin asti ja nyt kesällä juhlimme vauvan 1-vuotissynttäreitä.

Omat lapsettomuusjaksoni ovat olleet varsin lyhyitä verrattuna siihen, mitä monet käyvät läpi! Silti olen kokenut epätoivoa ja tuskaa siitä, että raskaaksi tulo on neljä kertaa kestänyt kuitenkin melkoisen kauan. Siltikään en voi tietää sitä tuskaa ja sisintä repivää piinaa, jota he, jotka eivät saa omaa biologista lasta, tuntevat. Tai he, jotka kärsivät sekundaarisesta lapsettomuudesta monta vuotta, ehkä jopa ikuisesti.

Tänään, 8.5., vietetään lapsettomien lauantaita ja huomenna me juhlimme äitienpäivän lisäksi meidän eskarilaisen 7-vuotissynttäreitä. Ihan hirveästi syitä juhlaan, mutta myös erittäin hyvä muistutus siitä kuinka lähellä on ollut se, että olisimme jääneet ilman biologisia lapsia.

Kumpa olisikin jotain, jota voisin sanoa helpottaakseni tuskaa, jota niin monet tuntevat! Oli sitten kyse minkälaisesta lapsettomuudesta tahansa, kaikki tunteet on sallittuja.

 

-R

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *