Hae
Koti Kumpulassa

Kotihäpeä: Tältä meillä näyttää just nyt!

 

Oon tosi monesta paikasta, blogeista ja Instasta lukenut siitä, kuinka ihmiset arvostelee toisten koteja, ja kovasti ihmetellään esimerkiksi miten lapsiperheissä on niin sotkuista kotona. Viimeisin postaus, jonka asiasta luin oli kollegani Sallan (The Juurakko journal) Kotirauha kuuluu kaikille! ja päätin kirjoittaa myös aiheesta. Sain itseasiassa jo joku aika sitten Instassa asiaan liittyvän postaustoiveenkin, ja uskon, että kotihäpeä johtuu osaksi myös siloitellusta somesta ja siellä olevista kiiltokuvista.

Toive tuli seuraajalta, joka oli nähnyt mun aiemman Instakelan tästä kodissa aina välillä vallitsevasta kaaoksesta, ja hän kertoi kuinka kamalia kommentteja hän ja hänen kotinsa on saaneet Instassa ja siksi kotihäpeä oli nostanut päätään. Myös Sallan postauksesta voi lukea kuinka inhottavia kommentteja ihmiset ovat hänelle heitelleet. Tiedän kyllä, että jotkut harrastavat tätä ilkeilyä pönkittääkseen omaa egoaan ja oon ennenkin sanonut, että siinä on kyllä yksi maailman typerimmistä harrastuksista. Kotihäpeä taitaa olla se, mitä he haluavat saada aikaan.

Mutta ehkä tosiaan on ihan aiheellista poistaa kotihäpeä, jota kenenkään ei tarttis kokea. Enkä oikein tiedä millä muulla tavalla kotihäpeää pystyisin omalta osaltani poistamaan kuin näyttämällä meidän kodin just tällä hetkellä. Tältä meillä oikeesti näytti aamulla eikä mua kauheesti kyllä liikuta, jos joku on sitä mieltä, että hän ei vois meillä asua. Oon satavarma, että en häntä kyllä meille asumaan haluaisikaan. Ja toisaalta, ei mulle tulis kyllä mieleenkään mennä kommentoimaan kenellekään vaikka, että teillä on liian kliinisen näköistä, enkä voi asua teillä. Miksi mä niin kellekään sanoisin? Mä en tykkää loukata muita.

 

Tältä meillä näytti aamulla

Otin kuvat aamulla kun lapset oli lähteneet kouluun ja mies töihin. En laittanut mitään tavaroita paikoilleen tai siivonnut yökkäreitä lattioilta ja sohvalta. En laittanut koneesta nostettuja, puhtaita astioita komeroon paikoilleen, enkä tyhjentänyt juuri käynnissä ollutta tiskikonetta ja laittanut likaisia astioita koneeseen. En todellakaan ruvennut siivoamaan ruokapöydästä pois pojan askartelujuttuja, kun siinä oli vielä laivanrakennus ihan vaiheessa! Viikatut pyykitkin saivat odotella olohuoneessa alakertaan vientiä, ja viikaamattomat pyykit yhdessä kassissa viikaamista. Vauvan lelutkin saivat ihan rauhassa lojua pitkin olohuonetta ja makkarin sänkykin sai olla petaamatta.

Eteisessä oli edelleen lasten keppihevostalli ja keittiön tasoilla lojui erikoisia tavarakasoja eikä leivänpaahdinkaan päätynyt kaappiin. Nekin saivat olla ihan rauhassa. En tehnyt mitään edellä mainituista hommista, sillä ei vaan ollut oikea hetki. Keitin kupin teetä ja leikittiin vauvan kanssa olohuoneessa sotkien samalla vähän lisää. Vauva oli sen verran kiukkuisella tuulella, että siivoamisen ja tavaroiden järjestelyn sijaan mun mielestä järkevämpää oli touhuta vauvan kanssa kuin antaa hänen kiukutella lattialla yksinään.

Vauva meni nukkumaan ja sain siivottua keittiön, vauvan lelut olohuoneesta ja yökkörit sohvilta ja lattioilta. Epämääräiset tavarat löysivät paikoilleen ihan vaan siksi, että uudet romut voisi levittäytyä ympäri kotia. Eteisen kepparitalliin tai ruokapöydän laivanrakennustelakkaan en koskenut, sillä tiesin, että leikit ja hommat jatkuu kun lapset tulee kotiin. Ruokapöytää siistin sen verran, että sen äärelle mahtuu välipalalle koulun jälkeen. Itse syön aina vauvan kanssa olohuoneen lattialla. Pyykeille en ehtinyt tehdä mitään kun vauva heräsi.

 



 

Kova paikka järjestyksen rakastajalle

Epäjärjestyksessä oleva koti oli aluksi mulle tosi kova paikka. Ennen lapsia (ja oikeestaan myös ennen miestä) mun huone ja oma koti oli aina siisti ja järjestyksessä. Kaikki tavarat oli paikoillaan enkä olis voinut sietää jotain pyykkikasoja tai epämääräisiä tavaroita keittiön tasoilla. Sitten kun en enää asunutkaan yksin, alkoi myös siedättäytyminen siihen, että tavarat ei aina löytäneetkään paikoilleen, tai ainakaan mun mielestä oikeille paikoilleen. Lasten synnyttyä kaaos ja tavaramäärä on lisääntynyt ja nyt kun lapset on pieniä, pystyn onneksi keskittymään nipottamisen ja jatkuvan siivoamisen sijasta lasten touhuihin.

Paikat laitetaan pari-kolme kertaa päivän aikana kuntoon ja sitten vikan kerran vielä illalla. Tykkään opettaa lapsillekin sen, että he saavat touhuta ja tehdä kotona vapaasti, mutta tavarat pitää sitten loppujen lopuksi kuitenkin päätyä oikeilla paikoilleen. Ja he kyllä sen tietävät, mutta usein mieli on jo seuraavassa hommassa ja sitten se edellinen työmaa vaan jää kesken. Sitten kun näitä keskenjääneitä työmaita on kaikilta neljältä lapselta (vauva ei osaa siivota), voi koti välillä näyttää siltä, että pommi tai parikin on räjähtänyt. Mutta en jaksa stressata sitä, jos lapset ei muista viedä tavaroita paikoilleen. Kyllä ne sen tässä kasvaessaan oppii kun me aikuiset näytetään mallia ja opetetaan!

Mä en halua näyttää lapsille mallia äidistä, joka vaan naputtaa kokoajan tavaroiden paikoilleenviennistä ja kodin epäjärjestyksestä. Välillä oon kyllä just sellanen naputtaja enkä tykkää ittestäni sillon ollenkaan. Mielummin annan lasten tehdä, leikkiä ja touhuta, siedän sitä epäjärjestystä jonkin aikaa ja laitetaan sitten yhdessä paikat kuntoon muutaman kerran päivässä. Muutamissa asioissa oon kyllä ehdoton ja siksi lapset tuo astiat tiskiin aina ruuan jälkeen ja kädet he pesee ihan oma-aloitteisesti ilman muistutusta. Hygienia-asiat on nimittäin mulle tosi tärkeitä! Kotihäpeä on myös asia, jota en aio lapsilleni opettaa.

 

Epäjärjestys ja likaisuus on eri asioita

Mun mielestä epäjärjestys ja likaisuus on kaksi täysin eri asiaa! Meillä siivotaan kerran viikossa kunnolla (imurointi, lattioiden ja vessan pesu, ovenkahvojen ja valokatkaisijoiden pyyhintä, pölyjen pyyhintä, mattojen tuuletus ym.). Sitten meillä imuroidaan monta kertaa päivässä (roskat pois varsi-imurilla!!!) ja tiskit ym. laitetaan tietty myös monta kertaa päivässä koneeseen ja kaappeihin (aina kun kone on täynnä). Pyykkiä pestään ja kuivataan pari koneellista. Pöydät ja tasot pyyhitään myös monta kertaa päivässä (silloin kun ne sotkeentuu) ja käsipyyhkeet vaihdetaan päivittäin vessaan ja keittiöön. Ne on mun mielestä tärkeitä asioita.

Jos meille nyt tulisi vieraita, niin kyllä mä vähän paikkoja siistisin ihan vaan siksi, että vieraiden olis mukavempi olla meillä. En ehkä niinkään häpeä sitä, että meillä on välillä täys kaaos, mutta haluun kunnioittaa niitä vieraita, jotka meille tulee sillä, että nään vähän vaivaa sen eteen, että täällä on viihtyisä olla. Toki kaaos ei välttämättä kaikkia edes haittaa, mutta itte mä viihdyn paremmin mun kodissa sillon kun täällä on siistiä. Mutta esim. mun vanhemmat ja muut läheiset ihmiset saa tulla tänne ihan kaaoksen keskelle!

Kotihäpeää ei kenenkään täytyisi tuntea eikä kukaan oikeesti sais arvostella kenenkään kotia (eikä myöskään ulkonäköä tai mitään muutakaan). Mä ymmärrän niin täysin, että pienten lasten vanhemmat ei vaan välttämättä aina ehdi ja pysty pitämään kotia viimeisen päälle järjestyksessä. Eikä tarttekaan! Mutta jos itselle on tärkeetä, että koti on kokoajan tip top ja oikeesti pystyy kodin kokoajan järjestyksessä pitään niin sehän on just hyvä. Jokaisen tarttee tehdä niin kuin parhaalta tuntuu eikä siihen ole kenelläkään nokan koputtamista niin kauan kuin ketään ei vahingoiteta.

Se normaali lapsiperheen sotku nyt ei oikeesti satuta ketään henkisesti tai fyysisesti. Eri asia sitten joku sairaalloinen hamstraaminen, joka voi jo olla vaaraksi! Mutta se ilkeä kommentointi ja toisen tahallaan satuttaminen, ne on asioita, jotka oikeesti saattaa satuttaa.

 

-R

Lue myös:
VIISI VUOTTA ILMAN KUIVAUSKAAPPIA KEITTIÖSSÄ: VIELÄKÖ HOMMA TOIMII?
OLOHUONEEN SISUSTUS: LIIKAA KASVEJA JA LIIAN VÄHÄN VALOKUVIA
LIIAN PIENI TALO: PURETAANKO, MUUTETAANKO VAI LAAJENNETAANKO?

14 kommenttia

  1. Heip kirjoitti:

    Tuolta aito lapsiperheen koti näyttää, meillä on ihan samanlaisia kasoja 😉 Sulla on kaunis koti, ihanan valoisa ja viherkasvit luo raikkaan tunnelman.

    • Riika V. / Koti Kumpulassa kirjoitti:

      Kiitos paljon! ❤️ Ihanaa loppuviikkoa. ❄️☀️

  2. MS kirjoitti:

    Ihanan rehellinen julkaisu 💖
    Aina arvostellaan jos kaikki ei ole tip-top, mutta ikinä ei ajatella, että se mistä kuva otettu on toisen koti!
    Meillä on muuton jäljiltä vieläkin epämääräinen laatikkokasa, joka pienenee ja leviää huoneesta toiseen 😄 kun pikku hiljaa tavarat löytävät paikkansa.
    En ota stressiä tästä kaaoksesta ja yhna oppinut olemaan armollinen oman jaksamisen kanssa.

    • Riika V. / Koti Kumpulassa kirjoitti:

      Kiitos! Älä missään nimessä ota stressiä, kyllä se siitä ihan varmasti ajan kanssa. <3

  3. nunnu kirjoitti:

    Ihanan aidon näköistä. Mun on myönnettävä että tunnen kotihäpeää. Normaalisti meillä näyttää juurikin samalta kun teillä, kolme menevää pikkulasta ja kaksi koiraa, ja vanhemmilla omat työt ja remonttikin kesken. Kestän sen, mutta jos odotetaan vieraita saapuvaksi niin mun on pakko siivota, viedä kaikki rojut ja lelut paikoilleen, en jotenkin kestä sitä että meille tulee joku sotkun keskelle, ehkä pelkään tuomitsemista? Näin on ollut jo siloin kun olin vielä nuori ja asuin yksin.
    Ystävien luo on ihana mennä kylään kun heillä on normaali epäjärjestys eivätkä he ole siivonneet kyläilyäni varten, joten koen tässä asiassa olevani epänormaali, koska muutkaan ei kiillota nurkkia vieraita varten.

    • Riika V. / Koti Kumpulassa kirjoitti:

      Mutta, jos se ei ahdista sua, että siivoat aina ennen kuin teille vieraita tulee niin ehkä se ei haittaa! Me ollaan kaikki niin erilaisia ja jotenkin ajattelisin, että jos tykkäät siivota ja laittaa paikat kuntoon, niin eihän se mitään haittaa. Mutta toivon, että se kotihäpeä ei estä sua kutsumasta vieraita teille esimerkiksi! 🙂

  4. äityli kirjoitti:

    Just tätä on maailma odottanut!!

    Kuka tahansa uskaltaa julkaista kuvia naamastaan ilman meikkiä, vatsamakkaroistaan, eriparisista häpyhuulistaan jne.
    Mutta että laittaisi kuvia elävien ihmisten kodista. Siihen ei ole monella rohkeutta riittänyt.
    Nostaisin hattua jos sellainen minulla olisi.

    Kehopositiivisuus on jo ilahduttavasti esillä.
    Kotipositiivisuus vielä odottaa esilletuloa.
    Kuka uskaltaa tarttua haasteeseen ?!

  5. Frida kirjoitti:

    No nyt näyttää tutulta :))!

  6. Nina Matikainen kirjoitti:

    En ymmärrä tätä postausta. Tottakai about jokaisessa suomalaisessa kämpässä näyttää juuri tuolta vaikka kuin olisi sisustaja. Seuraavaksi varmaan joku tekee postauksen että kyllä naisetkin käy kakalla, tsiisus.

    • Riika V. / Koti Kumpulassa kirjoitti:

      Käy lukemassa esim. Iltalehden kommentit. Näitä todella tarvitaan!

  7. Ninni kirjoitti:

    No sehän se teillä ihmisillä on, kun pitää kaikki jakaa nettiin ja vielä sinisilmäisesti kuvitella kun joku jotain postaa niin se olisi aina totta. Sitten itketään silmät päästä kun ei olla yhtä nättejö kuin joku Kardashian tai koti näytä samalta kuin Maisalla.

    • Riika V. / Koti Kumpulassa kirjoitti:

      En mä ainakaan itke, jos joku ei mun kodista tai musta itsestäni tykkää. 🤷🏻‍♀️ En mäkään tykkää kaikista. Mutta mun mielestä kenenkään ei kuulu mennä sanomaan kenellekään, että ei tykkää tai näyttää rumalta yms., vaikka toinen jakaisi kuviaan ja elämäänsä nettiin. Ei se ole mikään oikeutus haukkumiselle ja arvostelulle, että jotain on netissä. Siinä on ajattelutapa, joka mua nyppii vaikka se ei mua mitenkään loukkaakaan. Mutta jotakin varmasti arvostelut ja haukkumiset loukkaa! Ja just sitä oletusta, että kaikki olisi oikeesti niikuin somessa, mä haluun omalta osaltani poistaa.

  8. Neljän lapsen äiti kirjoitti:

    Hyvä postaus mutta mua henk koht ihmetyttää tuo normi siitä et lapsiperheessä on epäsiistiä. Musta se epäsiisteys johtuu yleensä vanhemmista, ei niinkään lapsista. Silloin kun on vaativa vauva ei yksinkertaisesti voi siivota yhtä paljon kuin ehkä tarvitsisi mutta kun vauva alkaa viihtymään ilman jatkuvaa syliä siivoamiseen kyllä löytyy aikaa. Tiedän paljon ihmisiä joilla on paljon epäsiistimpää kuin meillä vaikka minulla on neljä alle kouluikäistä lasta. En halua nipottaa siivouksesta liikaa mutta en myöskään osaa olla siivoamatta jos tilaisuus siivoamiseen löytyy. Siivotaan myös paljon lasten kanssa yhdessä, eli heillä on tyyliin omat luutut käsissä. Varmaan täytyis tehä postaus siististä lapsiperheen kodista et niinkin voi olla et on lapsia ja koti on siisti! Mutta kyllä se siisteys vaatii tietysti sen että joka päivä siivotaan vähän ja tavaraa ei voi olla liikaa.

    • Riika V. / Koti Kumpulassa kirjoitti:

      Mun mielestä normi pitäisi olla se, että jokaisen koti on sellainen kuin sille perheelle sopii. Jos joku ei osaa olla siivoamatta, eikä se siivoaminen ole mikään mielelle ja hyvinvoinnille haitallinen pakkomielle, niin miksi hänen pitäisi olla siivoamatta? Jos taas joku haluaa keskittyä siivoamisen sijasta lasten kanssa askarteluun tai leikkimiseen, niin miksi hänen pitäisi siivota eikä touhuta lasten kanssa?

      Mä kuulun siis niihin, jotka siivoa kodin lasten kanssa monta kertaa päivässä. Laitetaan siis tavarat paikoilleen yhdessä ja imuroidaan, jos on imuroitavaa, pyyhitään pöydät, jos ne sotkuisia yms. Mutta mä en kuitenkaan siivoa aina kun siihen tulee tilaisuus. Tehdään lasten kanssa mielummin jotain kivaa tai, jos oikeesti tarviin joogan kesken päivän (ja siihen on mahdollisuus) niin ihan varmana valitsen sen joogan enkä siivoamista! Siivotaan taas sitten yhdessä kun jaksetaan. Meillä on siis myös neljä lasta.

      Ja sitten taas se, että on likaista, on ihan eri asia kuin, että on sekaista! Likaista meillä ei saa olla, siitä mä oon itte hyvinkin tarkka. Mutta en mä sitten ihmettele sitä, jos jossain kodissa ei siivota yhtä usein ja huolellisesti kuin meillä. Sekin on ihan ok niin kauan, kunhan se ei ole vaaraksi kenellekään.

      Mun mielestä siis kotirauha kuuluu jokaiselle, eikä kukaan saisi potea kotihäpeää siksi, että joku muu asettaa hänen kodilleen tietynlaisia oletuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *