Hae
Koti Kumpulassa

Talon laajennusprojekti: Yhdessä, kahdessa vai kolmessa kerroksessa?

 

Kirjoittelin täällä näin siitä, että meidän talo on meille ihan liian pieni ja jossain kohtaa meidän pitää päättää, että muutetaanko pois vai laajennetaanko taloa. Itse haluaisin ehkä kuitenkin laajentaa taloa, sillä Kumpula (Tampereen Kumpula, miksei toki Helsinginkin) on hyvä paikka asua! Jos taloa laajennetaan niin mihin suuntaan? Ylös, sivulle vai eteenpäin? Meillä on nyt talossa kaksi kerrosta, mutta aina joskus rupee mietityttämään, että on yksi- vai kaksikerroksinen talo parempi?

Molemmissa, yksi- ja kaksikerroksisissa taloissa, on hyvät ja huonot puolensa, mutta kumpi niistä toimisi nyt just parhaiten meidän perheelle? Mietiskelin myös, että mitä hyviä ja huonoja puolia on siinä, että meidän talo on nyt kahdessa kerroksessa. Ja toisaalta, olisiko meille nyt parempi, että talossa olisi vain yksi kerros? Usein sanotaan, elämä kahdessa kerroksessa on yhtä portaissa juoksemista, mutta toisaalta taas kaksikerroksisessa talossa ihan oma tunnelmansa.

 

 

Kahden kerroksen plussat

+ Oma rauha. Kun lasten makkarit on eri kerroksessa kuin yleiset oleskelutilat, on nukkujilla oma rauha. Saadaan illalla ihan kaikissa rauhassa katsella telkkaria ja tehdä, mitä ikinä sitten tehdäänkään eikä lapset häiriinny meidän puuhista. Myös lapset saavat sitten päivisin leikkiä alhaalla rauhassa keskenään tai kavereidensa kanssa.

+ Lelukaaos on pääasiassa eri kerroksessa. Kun lasten huoneet on eri kerroksessa, pääosa leluista ym. tavarasta on eri kerroksessa kuin oleskelutilat. Mua itteeni ärsyttää suunnattomasti sotkuiset huoneet ja nyt kun ne on eri kerroksessa, ei tarvi stressata niistä koko aikaa! Ja toisaalta taas lapset ei levittele lelujaan niin paljoa pitkin taloa kun ne lelut on siellä alakerrassa.

+ Talo tuntuu isommalta. Ehkä se oon vaan mä, mutta talo tuntuu isommalta ja tilavammalta kun kerroksia on enemmän kuin yksi. Meillä nyt on tosi vähän tilaa, mutta jos laajennettaisiin, niin tuntusi, että talo olisi isompi, jos sita laajennettaisi ylöspäin eikä sivulle tai eteen.

+ Pyykkikaaos on poissa silmistä. Kun pyykkihuone on alakerrassa, jossa en vietä juurikaan aikaa, on se huoneen sisällään itämä kaaos myös samalla pois silmistä eikä ahdista jatkuvasti.

+ Rakastan useampikerroksisen talon tunnelmaa. Jokin siinä vaan viehättää niin kovasti!

 

 

Kahden kerroksen miinukset

– Tavarat kulkeutuvat oleskelukerrokseen, mutta eivät takaisin paikoilleen. Lapset raahaa leluja ym. tavaraa alakeran huoneistaan yläkertaan, eikä ne oikeestaan koskaan löydä tietään takasin alakertaan.

– Alakerran kaaos. Alakerrassa, jossa siis on lasten huoneet, on jatkuva kaaos kun kerros on lasten valtakunta ja sen lisäksi siellä on myös meidän vaatteet. Puhtaita pyykkejä jää helposti viikattuna pyykkikoreihin odottamaan paikoilleen laittoa kun ne korit ei siellä alakerrassa häiritse kokoajan. Ja pienempien lasten huone on kokoajan kamalassa kunnossa!

– Pyykkejä pitää mennä varta vasten laittamaan kun pyykkihuone on alakerrassa. Jos pyykkihuone olisi samassa kerroksessa kuin oleskelutilat, voisi pyykkikaaosta hoitaa aina vähän arkihommien ohella, samalla lailla kuin tiskejäkin. Nyt niitä täytyy aina mennä laittamaan ja raahata mukanaan vauva ja keksiä hänelle joku turvallinen paikka, jossa ei ole lasten pikkutavaroita.

– Enemmän siivottavaa. Kahdessa kerroksessa tuntuu olevan enemmän siivottavaa kuin yhdessä, sillä molemmissa kerroksissa on vähän sitä ns. turhaa tilaa (eteiset tai aulat), joten sitä siivottavaa on kahdessa kerroksessa ehkä vähän enemmän kuin yhdessä. Tai sitten se vaan tuntuu siltä, kun kesken siivouksen täytyy vaihtaa kerrosta.

 

 

Yksi- vai kaksikerroksinen talo? Vai kolme kerrosta?

Meillä on tällä hetkellä talo kahdessa kerroksessa, mutta alakerran tilat ovat niin omituiset, että niitä lasketa asuinneliöiksi. Siellä on kaksi makuuhuonetta, joista toiseen kuljetaan toisen huoneen läpi. Huonekorkeus on aika matala, mutta sehän ei nyt tietenkään niin haittaa. Se, mikä haittaa on se tosis urkee huonejärjestys ja se, että toinen huone pieni, eikä siinä ole ikkunaa. Menis kyllä ihan hyvin jonain askasteluhuoneena, mutta ymmärrän, että kun se on varsinainen hone, niin ikkunaa kaipaa.

Alakerrassa on myös kuraeteinen, jonka sinne järkkäilin, meidän vaate-eteinen ja suihku sekä vessa. Lisäksi siellä on kodinhoitohuone ja pieni varasto, joka on täynnä lasten leluja ja vähän kaikkea muutakin. Kodinhoitohuoneeseen kuljetaan toisen makuuhuoneen kautta, mutta se olisi kyllä mahdollista järjestää niin, että kulku olisi suihkutilasta.

Meillä on talossa kylmä vintti, jossa on kylläkin asumiseen liian matala huonekorkeus, mutta ollaan mietitty, että katon korotus voisi tietenkin olla yksi vaihtoehto. Silloin saataisiin kokonainen yläkerta, jonne saisi ainakin makuuhuoneet. Tokihan näissä täytyy hakea aina rakennuslupaa, eikä se ole sitten ihan itsestä kiinni, että mitä kaikkea talolleen saa tehdä. Rakennusoikeutta meillä on onneksi kyllä vielä hyvin jäljellä.

Monet sanoo, että kun talo on kahdessa kerroksessa, täytyy portaita rampata kokoajan edestakas, mutta mä en kyllä voi tähän samaistua. Mun mielestä ei tarvi ja toisekseen se, että joskus joudun portaat kulkemaan, ei mua oo tässä yhdeksän vuoden aikana haitannut. Mutta nämä on niitä mielipidekysymyksiä ja mä oon itse osan lapsuudestani asunut talossa, jossa on kaksi kerrosta ja kellari, niin senkin puolesta oon varmaan aika tottunut asumiseen useammassa kerroksessa.

Jos me yläkertaan laajennettaisi, niin sittenhän meillä olisi periaatteessa kolme kerrosta kun suihkutilat todennäköisesti ainakin jäisi sinne kellarikerrokseen. Sinne saisi myös sitten askartelutilaa ja vaikka pienen treenitilan! Mua ei yhtään hirvitä ajatus monesta kerroksesta, mutta ajtus siitä, että kaikki tilat olisi samassa kerroksessa kyllä vähän hirvittää. Pääsisiköhän silloin alakerran kaaos leviämään koko taloon?

Kerro ihmeessä, jos sulta löytyy kokemuksia esimerkiksi talon laajentamishommista tai näistä kerrosasioista!

 

-R

 

Kirosana nimeltä unikoulu (ja kaikki muutkin vanhemmuuden valinnat)

 

Me alotettiin sunnuntai-maanantai -yönä unikoulu. Meidän 7,5 kuukautinen neitoikaisemme tosiaan on herännyt joka yö tunnin, kahden, välein syömään. Nyt pari viikkoa ruokaa on kuitenkin mennyt päivällä niin hyvin, että enää ei vauvalla voi olla yöllä nälkä ainakaan kahden tunnin välein! Mä rupesin olemaan jo niin poikki kun vauva ei päivälläkään nuku puolta tuntia pidempään, että ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa unikoulu.

Unikoulu ja vanhempien väsy ovat asioita, jotka tuomitaan helposti. Vanhempien nyt vaan täytyy jaksaa ja vauvantahtisuus on autuaaksi tekevää. Mä oon niin erimieltä tästä! Vanhempien ei todellakaan tarvi vaan jaksaa. Jos ei jaksa ja asiat kaatuu päälle niin silloin niille tehdään jotain. Sillon tehdään asioihin muutos! Ja, jos itse ei osaa, pysty tai jaksa niin silloin haetaan apua ulkopuolisilta. Kenenkään ei tarvi mennä äärirajoilla aikaansa enempää!

Vauvantahtisuus taas on aivan ihana juttu niin kauan kuin se toimii. Kaikilla perheillä se ei todellakaan toimi. Kaikille perheille ei ole ok, että vauvan unet osuvat samaan aikaan eskarilaisen koulusta haun kanssa. Tai kerholaisen kerhosta haun. Tai koululaisen reenikuljetusten kanssa! Ja ei, kaikki vauvat ei todellakaan nuku autossa, vaunuissa tai kantoliinassa! Jotkut vauvat saa vain huudon kanssa nukkumaan omaan sänkyynsä. Kaikille vanhemmille ei todellakaan ole ok herätä kahden tunnin välein joka ikinen yö kun unikoulun voisi alottaa jo puolivuotiaana.

Ja se puoli vuottakin voi olla hyvin pitkä aika valvoa tai heräillä! Oikeesti kun on puoli vuotta käytännössä nukkumatta tai nukkuen korkeintaan kahden tunnin pätkissä, voi se jo jollekin olla liikaa. Ja se on ihan täysin ymmärrettävää. Kyllä tää väsymys on sellasta sontaa, että välillä ihmettelen kuinka oon edelleen aikalailla järjissäni! No, en mä ihan normaali ole. Ajatus ei leikkaa ja välillä en osaa puhua kun en vaan yksinkertaisesti keksi sanoja. Kun joku sanoo mulle jotain, kestää välillä ihan järkyttävän kauan, että ymmärrän mitä toinen sanoo. Ja ne fyysiset oireet. Ne onkin sitten ihan oma lukunsa!

 

 

Mua aina huvittaa kun sanotaan, että nuku silloin kun vauvakin nukkuu! Tämähän tarkoittaa sitä, että ensinnäkin vauvan täytyisi nukkua joskus ja, että kotona ei olisi isompia lapsia. Kun vauva nukkuu puoli tuntia kerrallaan ja kotona on vauvan lisäksi hoidettavana kolme isompaa lasta, on varmaan sanomattakin selvää, että ”nuku silloin kun vauvakin nukkuu” ei hemmetti vie vaan toimi joka perheessä! Myönnän, että voisin mennä aikaisemmin illalla nukkumaan, mutta mä oon sellainen, että tarviin pari tuntia omaa aikaa iltaisin. Muuten ahdistun! En kestä sitä, että koko hereilläoloajan multa vaaditaan jotakin.

Ja siis vauva kyllä vaatii osansa iltaisinkin, mutta siitäkin nyt kirotulla unikoululla koitetaan päästä eroon. Että hän oikeesti nukahtaisi yöunille eikä heräilisi tunnin välein illallakin. Mä oon sitä mieltä, että tän hetkinen tilanne on ihan sairaan kuormittavaa vauvallekin. Hän on varmaan ihan poikki. Kun ihan oikeesti, hänkään ei ole puoleen vuoteen nukkunut kahta tuntia pidempää pätkää! Hän on varmasti ihan poikki. Niin poikki, että ei enää osaa nukkuakaan.

Mun pointti tässä on se, että jokaisen perheen täytyy tehdä asiat just niin kuin parhaalta tuntuu! Eikä niitä omia oikeita valintojaan voi tuputtaa kenellekään muulle. Ne kun ei välttämättä toimi siellä toisessa perheessä, koska tilainteita ja perheitä on monenlaisia. Kenelläkään ei ole myöskään oikeutta arvostella tai ihmetellä toisten perheiden valintoja tai tekoja niin kauan kuin ne eivät satuta ketään. Inhimillisyyttä, vertaistukea ja ymmärrystä ei taas koskaan voi antaa liikaa!

 

-R